Radikaali viikonloppu

Olipa todellakin "vähän" erilainen viikonloppu tässä perheessä.. Kerroin viime tekstissä, että kirjoitan vähän vauvauinnista ja jotain radikaaliakin on tapahtumassa viikonloppuna. Ei kyllä arvannutkaan tämä kotiäiti, mitä viikonloppu toi tullessaan ja ennen kaikkea kuinka radikaaleja kerrassaan tapahtumat olivatkaan..

586 Kaneli Tummanruskea

Ensinnäkin värjäsin hiukseni tumman ruskeiksi :D Olen ollut melkein 29 vuotta vaaleahiuksinen, ensin noin 25 vuotta aitona ja siitä eteenpäin olen värjännyt, joskus enemmän joskus pidemmillä väliajoilla, mutta ollut siis pitkään täysi blondi. :) Minut tähän hommaan yllytti ihana puolisoni, joka halusi nähdä, miltä näyttäisin brunettena ja tämä äiskä sitten lähti yllytykseen mukaan! Päivällä vielä yritin luistaa tästä värioperaatiosta, koska olin aivan varma, että tästä ei tulisi kyllä yhtään mitään hyvää ja jännittikin kovasti. Mietin, että mitäköhän pieni tyttärenikin ajattelisi, kun on juuri vasta tottunut, että mummi on se tummahiuksinen ja äiti on vaalea. Hullu kun olen niin pitihän siitä sitten leikkiin ryhtyä. :) Värjäys meni loistavasti, koska olin jo aiemmin leikannut hiuksiani olkapääpituuteen ja tämä Schwarzkopf-sarjaan kuuluva Kaneli Tummanruskean sävy on oikein oiva. Oli todella helppo levittää eikä tuoksu ollut mikään huono tai sellainen, että olisi pitänyt käydä haukkaamassa happea välillä vaan ihan miellyttävä. Tämä väri kuuluu sarjan Natural & Easy kokoelmaan ja se miellytti kaupassa minua itseäni ehkä eniten. Toinen vaihtoehto olisi ollut Kastanja, mutta ajattelin, että jos ruskeaksi värjätään, niin värjätään sitten kunnolla. Kastanja olisi ollut vähän vaaleampi. Olen kuitenkin lopputulokseen TODELLA tyytyväinen ja puolisokin sanoi, että minulle sopivat. :) Kivaa uutta ilmettä siis vuoden alkuun!

Uusi väri omassa päässä

Sain iloita tummista hiuksistani vain noin yhden yön, kun seuraavana aamuna tapahtuikin jotain melko järkyttävää. Kerron jossain vaiheessa vauvauinnista tarkemmin, kun sinne asti pääsemme, nimittäin tällä kertaa emme päässeet. Meillä tapahtui pihapiirissä lauantaiaamuna pienoinen tapaturma, jossa olin itse osallisena uhrin osassa. Olin paketoinut tyttömme melko paksusti vaunuihin ja lähdin etumatkaa kohti uimahallia hitaan verkkaisasti odotellen puolisoni tulevan perässä. Pihapiirimme eräästä takapihasta hyökkäsi aivan yllättäin kaksi keskikokoista koiraa, joista toinen tarrasi suoraan takareiteeni. :( Ihmettelin ja kummaksuin tilannetta ja tunsin kovaa kipua jalassani naapurin tullessa paikan päälle. Tästä lähtikin sitten sekava toimintakierre eteenpäin, joka päätyi  paikkakuntamme Mehiläiseen, jossa sain jäykkäkouristusrokotteen ja antibioottikuurin. Luonnollisesti, naapuri oli mukana ja maksoi kulut näistä kaikista. Minua järkytti tämä kauhea tapahtumasarja sen verran, että päätäni särki tosi lujaa koko illan. Kuvailin vähän väliä jalkaa sekä siinä olleita hampaanjälkiä että isoa mustelmaa. Kaiken kaikkiaan päädyimme puolisoni kanssa aika yllättävään ratkaisuun olematta soittamatta poliisille ja tekemättä rikosilmoitusta tilanteesta. Naapuri kuitenkin oli heti maksamassa kulut ja korvaamassa menetettyä vauvauintikertaa yms. Meillä puolisoni kanssa ei ole sydäntä siihen, että meidän takia jonkun ihmisen koira lopetettaisiin, vaikka tilanne nyt ei kuitekaan olekaan niin, että syy olisi meidän missään tilanteessa. Teimme naapurin kanssa sopimuksen, että hänen koiriensa pitää olla joka tilanteessa kytkettynä remmiin tai omalla pihalla kiinni, tässä tilanteessa emme veisi asiaa eteenpäin. Naapuri oli myötämielinen ja vannotti, että hän katsoo nyt tarkemmin koiriansa. Puolisoni kävi vielä illemmalla juttelemassa naapurin kanssa ja minä itse kävin seinänaapureiden luona varoittamassa siellä asuvaa lapsiperhettä tästä koirasta ja kertomassa tapahtumasta heille. En voisi kuitenkaan missään tilanteessa antaa anteeksi itselleni, jos esim. tyttäreni joskus jäisi tämän koiran hampaisiin, joten meidän vaatimus oli ehdoton ja lakikin sen jo vaatii - useimmiten kun kerran koira puree niin se tekee sen uudestaan, sillä ei ole enää kunnioitusta ihmistä kohtaan siinä tilanteessa ja se minua tässä vähän huolestuttaakin. 

Mutta nyt parantelen itseäni ja vietän tasaista, mutta hyvää kotiäidin elämääni ja kohellan tietenkin eteenpäin samoin kuin ennenkin. ;)

Tällä viikolla ajattelin leipoa jotain kahvikakkua, josta kerron myöhemmin ja viikonlopun alussa anoppi on tulossa kylään muutamaksi päiväksi, pääsemme sitten anopin kanssa vähän juoruamaan ja myös saan vähän apuja tyttömme kanssa. Tyttömme tykkää ihan hirmuisesti mummeistaan, ihanaa että on niin hyvät mummit meillä, kun pappat ovat jo kuolleet! Luvassa on myös postaus meidän vekkuleista kissapojista - Manusta ja Mörriksestä! <3