Kuvakirjojen taikaa

Tytär on nyt innostunut vihdoin vähän katselemaan kuvakirjoja niiden syömisen sijaan. :) Syömistä ja nakerteluakin vielä kuitenkin tapahtuu, mutta ei niin paljon enää kuin ennen. Kuuluimme kirjakerho Vau:hun aikaisemmin noin vuoden ajan ja sieltä ehtikin tulla monen monta kivaa kuvakirjaa ja opasta sen aikana. Tytär ei ole tosiaan ennen ollut niistä niin kiinnostunut, lähinnä on vain niitä nakertanut kulmista ja olen joutunut niitä sitten vähän suojelemaan tältä.

Nyt kuitenkin jo muutaman viikon ajan tytär aina aamuisin leikkihetkellä hakee juuri seuraavat kaksi kirjaa syliini ja niitä pitäisi uudelleen ja uudelleen lukea.

1. Mitä eläimet sanovat?

 Tämä kirja on aivan ylitse muiden. Tässä kirjassa on eri maatilan eläimiä, kuten lehmä, lammas, kissa, koira, kukko ja hevonen. Kirjan sivulla on patterilla toimiva osio nappuloita, joista painamalla saa melko aidonkuuloisen eläimen äänen.

Luemme kirjaa niin että tytär kääntää aina seuraavan sivun ja tämän jälkeen minä painan oikeaa nappulaa ja kuulemme, mitä eläin sanoo. Tytär on aina ihan fiiliksissä äänistä ja niitä pitää painaa monta kertaa peräjälkeen. Lammas ja kissa ovat tyttärelle tutuimmat, nämä hän osaa sanoa ilmankin painamatta ääninappia. :)

Melko yksinkertainen idea tässä kirjassa on, mutta yksivuotiaalle se on juuri sopiva. Tämän olemme saaneet ostaa Vau-kerhosta ja luulen, että luemme tätä vielä ihan kyllästymiseen asti. :)

2. Vikkelä Hiiri

Vikkelä Hiiri-kirja on erittäin suloinen ja värikäs kirja. Tässäkin kirjassa on todella yksinkertainen idea, Hiiri menee tapaamaan erilaisia eläimiä ja kysyy niitä kaverikseen, mutta kenelläkään muulla ei ole aikaa kuin hevosella, jonka selkään Hiiri hyppää ja pääsee samalla hevosen mukaan. 

Meillä siis tykätään kovasti eläinkirjoista. Oikeastaan tyttären innostus eläimiin lähti silloin nousuun, kun kävimme paikkakuntamme vuosisatamarkkinoilla ja siellä on paljon maatilalla asustavia eläimiä. Tytär innoistui varsinkin lampaista ja osaa sanoa "mää mää", kun häneltä kysytään, mitä lampaat sanovat.

Kissat ovat ylitse muiden yleensä ja tytär jahtaakin täällä kotona kissaherrojamme innoissaan. Välillä kuulee tyttären sanovan "miu miu", kun häneltä kysyy jonkin eläimen puhetapaa. Tässä kirjassa luulen sen viehätyksen piilevän värikkäissä hassuissa kuvissa ja epätyypillisessä muodossa. Kirjasta saa myös hyvä otteen, kun on kovat pahvit. Tytär sai kirjan syntymäpäivälahjaksi kummitädiltään ja nyt on alkanut miellyttää.

 

Tässä myös mainitakseni sellainen juttu, että olimme viikon alkupuolella katselemassa niitä Harjun maisemia ja minun ja tyttäreni seuraan sitten lyöttäytyi paikallislehden toimittaja, joka teki juttua lehteen erilaisten ihmisten liikuntatottumuksista. Hän kysyi saako haastatella ja annoin sitten luvan. Lopuksi hän otti muutaman kuvan ja kertoi, että lähettää lehden meille kotiin, kun tulee ulos. Yllätyksekseni lehti ilmestyikin jo sitä seuraavana päivänä postilaatikkoon ja siellähän minun ja tyttären naamat komeilivat iloisesti ja haastattelukin oli kiva. :)

Puolison eräs työkaveri oli myös nähnyt jutun ja oli sitten kertonut puolisolle töissä, että "ompas teillä tosi söpö vauva". :) Otin myös kuvan siitä, mutta en voi tässä sitä julkaista, koska tulee taas yksityisyysjutut vastaan, mutta ystäville sen jo näytinkin. Oli kiva olla päivä "valokeilassa". ;)

Nyt alkaakin sitten opiskelujen puolesta kahden viikon jakso Turussa, joten voi olla vähän heikohkon puoleista tämä blogikirjoittelu niiden aikana. Palaan varmasti taas kertomaan kuulumisia sen jälkeen! :)

Tunnelmallista viikonloppua!! :)