Vertaistuesta

Tällä viikolla käytiin sekä muskarissa että tänään seurakunnan vauvakerhossa. Minusta on ollut todella ihanaa käydä kaikissa kerhoissa tyttären kanssa, koska kerhoista löytää uusia tuttuja ja ennen kaikkea sitä vertaistukea, jota tässä elämäntilanteessa eniten kaipaa. :) Olen yrittänyt kavereita ja tuttuja (joilla siis lapsia) kannustaa käymään eri vauvakerhoissa ja siten sitä sitten saa aikaakin kulumaan tosi nopeasti. Itse siis tykkään hirmuisesti, olenhan todella sosiaalinen luonteeltani, joten kerhoilut käyvät minulle jo luonnostaan ajanvietteenä. 

Vertaistukea ei voi kyllä koskaan aliarvioida ja sillä on kauaskantoiset vaikutukset. Ihan henkilökohtaisesta kokemuksesta ja aiemmista työkokemuksista tiedän, että vertaistuella saadaan paljon aikaan ja varsinkin ensimmäisen lapsen saaneiden perheiden keskuudessa vertaistuki voi olla jo ihan hengissä pysymisen ehto. ;) Suosittelen! :)

Vertaistuesta (lähde: http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/vammaispalvelujen-kasikirja/itsenaisen-elaman-tuki/vertaistuki/):

"Vertaistuki on vastavuoroista kokemusten vaihtoa, jossa samankaltaisia prosesseja elämässään läpikäyneet ihmiset tukevat toinen toisiaan. Vertaistuki on samankaltaisessa elämäntilanteessa olevien ihmisten halua jakaa kokemuksia ja tietoa toisia kunnioittavassa ilmapiirissä.

Vertaistuki voidaan määritellä myös voimaantumisena ja muutosprosessina, jonka kautta ihminen voi löytää ja tunnistaa omat voimavaransa ja vahvuutensa sekä ottaa vastuun omasta elämästään.

Vertaistuen toteuttamistapoja ovat:

• kahdenkeskinen tuki, esimerkiksi vertaistukihenkilö -toiminta
• vertaistukiryhmät, joiden ohjaajana voi toimia vertainen ryhmäläinen, koulutettu vapaaehtoinen tai ammattilainen
• vertaistuki verkossa voi olla joko kahdenkeskistä tai ryhmämuotoista

Vertaistuki voi olla

• Kansalaislähtöistä, omaehtoista toimintaa, joka ei välttämättä liity mihinkään taustayhteisöön.
• Järjestöjen ja yhteisöjen organisoimaa toimintaa, josta taustayhteisö vastaa esimerkiksi tarjoamalla toiminalle tilat sekä ohjaajille koulutusta ja tukea.
• Kolmannen sektorin ja ammattilaistahon yhdessä järjestämää toimintaa.
• Ammattilaistahon järjestämää toimintaa, joka on kiinteä osa asiakkaan saamaa palvelua ja hoito- ja kuntoutusprosessia.

Vertaistukea voidaan toteuttaa erilaisissa ympäristöissä: ohjatuissa keskusteluryhmissä, avoimissa kohtaamispaikoissa, toiminnallisissa ryhmissä, kahdenkeskisissä tapaamisissa. Ei ole yhtä ainoata oikeata tapaa järjestää vertaistukea"

Sitten omiin kerhoilujuttuihin. Seuraavissa kuvissa on minulle itselle ja tyttärelleni vauvakerhossa tehdyt ystävä-sydämet. :) Ideana oli, että jokainen kerholainen kirjoittaa jokaisen aikuisen ja vauvan sydämeen jotain positiivista. Tämä oli meillä jo helmikuun puolessa välissä, mutta monet olivat kipeänä tai sitten eivät vain päässeet mukaan, niin olemme näitä sydämiä nyt sitten jatkaneet eri kerhokerroilla. Tänään saimme viedä ne kotiin, koska nyt taitaa meidän kerhosta kaikki olevan kirjoittaneet jokaiselle jotain positiivista. :)

Oma sydän :)

Oikeastaan nämä, mitä minusta on kirjoitettu, ovat aika samankaltaisia mietteitä, joita olisin voinut hyvin ajatellakin itsestäni. Tunnen siis itseni hyvin ja niin ovat muutkin näköjään saaneet minusta oikeanlaisen kuvan. ;) Hyvä niin! :) Tosin olemme tunteneet aika vähän aikaa vielä, joten kirjoitelmat eivät voikaan olla mitenkään syvällisempiä. Huomasin itse, että joillekin oli vähän vaikeampi keksiä mitään, koska ei tunne niin hyvin vielä.

Tyttäreni sydän :)

Hyvin näyttävät tuntevan kerholaiset myös tyttäreni. ;) Tytär on erittäin sosiaalinen tapaus niinkuin olen aiemminkin jo kirjoittanut. On kova hymyilemään ja ottamaan kontaktia muihin lapsiin. :) Toisaalta taas on luonteeltaan erittäin rauhallinen ja tutkii hiljaa mietteissään maailmaa.. ihan niinkuin minäkin ja puolisoni. Kova on juttelemaan ja yrittää aina jutella toisten päälle. Osaa sanoa selvästi jo "äiti", "isi" ja "miau". :) Tässä tuleekin sitten se kolikon toinen puoli.. on siis kova juttelemaan, mutta hidas liikkumaan lähtemisessä. Meillä ei edelleenkään ryömitä, vaikka yritys on kyllä kova. Kerhoissa huomaa kyllä sen, että jotkut lähtevät erittäin aikaisin liikkeelle, mutta ovat vähän hiljaisempia, kun taas toiset ottavat enemmän kontaktia toisiin ja seurustelevat. Lapset ovat kyllä jo näinkin pieninä jo aivan erilaisia ja kehittyvät ihan eri tahtiin. Tytär on nyt keksinyt kierimisen ja se vie mielenkiintoa ryömimiseltä, kun pääsee niin paljon nopeampaa kierimällä kuin ryömimällä eri paikkoihin. Äitiä vain välillä vähän hirvittää, kun pää kolahtaa niin kovaa lattiaan..

Äitini on ostanut ihania käsityönä tehtyjä leluja tyttärellemme. :) Hän oli jo aiemmin ostanut puisen koiran, jolla on sanoinkuvaamaton "heviletti" :D ja nyt oli ostanut ihanan keppihevosen, jolla näyttäisi olevan myös pöyhkeä harja. :) Itse tykkään kyllä tosi paljon näistä, vaikka välillä tuntuu, että hemmotteleeko se mummi tytärtä vähän liikaa, kun tyttärellä on jo vaikka mitä huoneessaan ja hyvä, että sinne vielä mahtuu.. :) Kesällä ystäväni kolmevuotias poika jo ehtikin vetästä tästä puukoiran heviletistä lettejä irti :D ja kovalla käytöllä oli jo silloin. ;) Kuvat näistä seuraavaksi.

Puukoira :)

Keppihevonen :)

Nyt kutsuu nukkumatti, kauniita unia! :)